Tilinteon Hetki lyrics by Timo Rautiainen And Trio Niskalaukaus

1. Rajaton rakkaus

niin jäi matka taas puolitiehen itsestään oli luullut liikoja myrskyt tulevat lähemmäksi ajatus ei selkene hartiat kyyryssä keskellä pihaa ei jaksa kiviäkään potkia mies katsoo taakseen tulosuuntaan vain jäljet seuranneet miksi etelään jäi hyvä vaimo miksei kuulu lasten naurua maita ja metsiä riittäisi kun vain kyntäisi vaikka suku sammuu, ei sisu lopu aina on tehty mitä aiottu vaikka katto on liian alhaalla ja köysi liian paksu

2. Nyt on mies!

pienen järven rannalla kauan sitten kadonneena seisoo mökki yksinäinen talo kaikkein kovimman marssii omalla maallaan omat saappaat jaloissaan ne ei kivissä kompuroi vaan potkaisee ne pois nyt on mies! suureen hetkeen valmiina puoli pulloa nauttineena päänsä painaa tuvan nurkkaan hohtimet hoitavat hamuaa järki lähtee, ääni jää veri täyttää nielun, suun kyllä mies kivun kestää mutta ei häpeää nyt on mies! aamuisin herätessäni evästän itseni päivään kertaamalla mielessäni kaikki ne asiat, joissa olen elämässäni epäonnistunut, ja kaikki ne mahdollisuudet, jotka olen jättänyt käyttämättä te ette tiedä mitään minä tiedän kaiken tukeanne en tarvitse apuanne en kaipaa itse oman hautani kaivan viereen kiven komeimman itse oman ristini kannan sen viimeisen matkan pahimman nyt on mies!

3. Surupuku

en tahdo murhetta kantaa vaan en tiedä kuinka voisin kaiken kurjuuden keskellä nähdä jotenkin toisin kun kansojemme suurmiehet noissa suurissa toimissaan kompuroivat pimeässä kaaos kannoillaan positiiviset pellet hellii hyvää ajatustaan ja elävät niin kuin paholaiset siksi pukeudun mustaan kun yhteinen maailma on pelkkää mielikuvitusta minä pukeudun surupukuun ja surupuku on musta jos oikeutta enemmän vain nähdä saan voin verhoutua vaikka lumenvalkeaan mutta jos maailma jatkaa pimeän matkan taivallustaan ylläni on surupuku ja surupuku on musta eikä se juuri naurata ei se nosta mielialaa kun itkusta kaikki alkaa itkuun kaikki aina palaa kun kokonaiset kansat käyvät pelaamaan pedon lukuun siksi pukeudun mustaan musta on surupuku jos oikeutta enemmän vain nähdä saan voin verhoutua vaikka lumenvalkeaan mutta jos maailma jatkaa pimeän matkan taivallustaan ylläni on surupuku ja surupuku on musta

4. Rekkamies

kuka tietää mitä on syvissä vesissä tuhansia metrejä aaltojen alla olen usein miettinyt voisin olla siellä kaikessa rauhassa kalojen kanssa rekisterikilvet vietiin viime torstaina voin liikkua maanteillä erityisluvalla nukun p-paikoilla keskellä isoja metsiä en saisi pysähtyä ne miettivät vielä jonkunhan se on tehtävä ne lupasivat että loppusijoituspaikka on varma kesällä perävaunussa tavaraa ei tiedetä mitä mittarimiehet pukee naamareita ylleen olisi hauskaa mennä kotiin pitkästä aikaa kolmentoista vuoden jälkeen nähdä omat lapset ja vaimon uusi mies mutta valkoisia läikkiä ei enää ole kartalla et voi katsoa maata tarpeeksi kaukaa lastiasi et karkuun pääse

5. Hyvä päivä

tänään on hyvä päivä päivä älyn ymmärryksen tänään on hyvä päivä viedä loppuun työ tänään inhoan itseäni ymmärrän mikä olen tiedän mistä olen tullut ja mihin matkalla tänään kaikki kimaltelee räikeissä valoissa tänään on hyvä päivä nähdä hymyjen taa tänään kaunis aurinko polttaa valehtelijat tänään on hyvä päivä vihonviimeinen

6. Elegia

joi poika senkin kuukauden ja aikaan kauniin aamunkoiton hän kouristeli itkien nyt viina veisi voiton niin äiti saapui huoneeseen valituksen kuullessaan hän vaiti katsoi juoneeseen kalmankalpeaan veti verhot ikkunaan ja otti tuolin alleen kun poika yski verta lattialle mitään sanottavaa ollut ei käsi tarttunut ei toiseen äidin katse ulos vei aamuaurinkoiseen niin kului tunti, toinenkin ja hiljeni sen pojan peti ja äiti ylleen haalarin ja saappaat jalkaan veti yli pellon pahaisen raahusti naapuritaloon astui varoen vähäiseen valoon... ei kiire vaivannut kysyjää vain yhdestä oli huoli: ´soittakaa kirkolle kun poika äsken kuoli´

7. Kuusikymmentäkaksi

sinä käskit heidät peremmälle paikkaan vihonviimeiseen sinä vastaan kuusikymmentäkaksi lasta, naista ja vanhusta ei kuulu enää huuto ei lasten itku äitien anelu vanhusten vaikerrus sinä elät kuolemanpelossa se on varmaa että palat helvetintulessa vain veriläikät kattolaudoissa kertovat jälkipolville muistuttavat siitä oikeudesta jota sinä toteutit oikeudesta langettaa ja panna täytäntöön kuusikymmentäkaksi kuolemanrangaistusta sinä elät kuolemanpelossa se on varmaa että palat helvetintulessa toivottavasti sinua varten on olemassa oikeus tuomioistuin, joka lopettaa maallisen vaelluksesi sillä sinua odottaa palkkio työstäsi pätsi tulikuuma ikuinen kärsimys sinä elät kuolemanpelossa se on varmaa että palat helvetintulessa sinä elät kuolemanpelossa se on varmaa että palat helvetintulessa

8. Hyvä ihminen

hän häpeää sitä taloa, josta kaikki sai alkunsa hän ei muistele vanhempiaan eikä köyhyyttä, kun pääsi sieltä hän vetää suuria linjoja, herättää pelkoa monissa sanotaan, että hänellä on tapa lakaista ongelmat tieltään kun katsoo kylmästä ruudusta kylmiä uutistietoja, vaikka kaiken sen järjesti vuosia aiemmin, ei tunne mitään valta on kasvava humala niin kolmen kyynärän jumala syntyy hänessä voimasta sen, jos uskoo niin ja usko pitää hänen laillaan me harhailemme eksyneinä, ja tiedä emme minne katosi toiveet ylväät, kun vain onnettomuutta kylvää? suuressa armossaan luoja teki meille maan poltettavakseen ja tuhottavakseen sai sen hyvä ihminen kadulla mellakka räjähtää se on vain hyttysten ininää hän soittaa hotellihuoneestaan puhelintytölle ja käskee luokseen sen ohikiitävän sekunnin hän muistaa vaimon ja lapsetkin mutta vain tällä tavoin hän voi jotain tuntea ja aika juoksee hänen laillaan me harhailemme eksyneinä, ja tiedä emme minne katosi toiveet ylväät, kun vain onnettomuutta kylvää? suuressa armossaan luoja teki meille maan poltettavakseen ja tuhottavakseen sai sen hyvä ihminen

9. Venäjän orvot

aurinko nousee päittemme ylle eivät suojaa anna alastomat puut astuu esiin mies tovereineen päissään lakit punatähtiset ovat töissä täällä eivät tiedä miksi kotisatamassa ydinsukellusveneiden he eivät välitä he eivät pidä huolta mieti kohtaloa venäjän orpojen eikö uni tule silmään koeta asiat unohtaa etkö siihen pysty sinun täytyy uskaltaa laittaa selkä seinää vasten pistää kädet niskan taa on aivan turhaa itseään piilottaa koittaa suuri aamu kirkkaan valon juhla se on alkunäytös talven tuhatvuotisen et turvapaikkaa voi mistään löytää on aivan turhaa edes yrittää

10. Juoksevan veden aika

lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan kevään jätteille nyt hautauomat kaivetaan kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi, kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi ullakolla, pienen nurkkahuoneen hyllyllä ase, koneen osia ja miestenlehtiä poika makaa laverilla, työt on jääneet taa kevään virta solisee ja veri huohottaa isä katsoo savuavan saunan hiillosta, koira kiertää kehää pihakaivon pohjalla poika kahlaa koivikossa, kuolaa poskellaan pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan kevään tullen poika kuulee niitä ääniä, joita ei voi kuulla isä eikä äitinsä vieraat alkavat vierastaa heidän taloaan juoru kulkee, mutta perheen eessä vaietaan talven maa mustaa mieltä rauhoittaa, vaan juoksevan veden aikaan ei rauhaa saa. sille, jonka kevät vei, nyt päätä puistetaan kielin halkaistuin hulluksi lyötyä muistetaan luullen, ettei se voi koskaan meitä tavoittaa vaan se lyö leiman kehen vain sen lyödä haluaa talven maa mustaa mieltä rauhoittaa, vaan juoksevan veden aikaan rauhaa ei saa.

11. Kylmä tila

auto jätti tielle tuulee koillisesta ympärilläni avautuu lottovoittajien maa silloin kun kaikki alkoi sortua, minäkin päätin: pois on lähdettävä ei perheen tavarat mahtuneet mukaan eikä perheenikään menin sitten yksin täällä ei mikään toimi niin kuin pitää vaikka kerran olin mies hyvin mahtava minä jätin niin paljon taakseni veneen, kaukomatkat ja lapseni on rankkaa mutta kyllä jaksan viidennen polven uudisraivaaja toisinaan mietin, tietävätkö nuo tähdet mitä olen paossa ja miksi minä itken joskus pidän puheita autioilla pihoilla näkymättömät hurraa lupauksilleni tuotoista minä jätin niin paljon taakseni veneen, kaukomatkat ja lapseni on rankkaa mutta kyllä jaksan viidennen polven uudisraivaaja syrjäytetty, mutta vielä palaan kääntyy suhdanteet, markkinat kutsuu mikä tahansa käy, mikä tahansa kelpaa ja pimeä jatkuu aina ja aina

12. Lumessakahlaajat

se pommikoneiden aalto yllä tuon uinuvan maan ajoi hiljaisen, harmaan kulkueemme lumeen kahlaamaan ensin sai jokainen nähdä sen maailmanpalonsa oli miehen jokaisen poltettava oma talonsa aina kun tulitus loppuu taas jatkaa taivallustaan ryhmä vaivainen, joka ehdi ei jäädä taakseen katsomaan kun loppumattomaan lumeen hautautui pikkuveli taivaan verenpunasta kuvastui se naurava pyöveli kuolemanpataljoonat kulkee takana edessämme on maisema kuin lakana meidän leirimme täytyy muuttaa uudelleen joko rajan yli tai taivaaseen

13. Lintu

tuskin tunnen häntä ja kuitenkin tulin häntä tapaamaan hän on niin kovin kaunis vieläkin kun kääntyy minua katsomaan tämä yö on minulle viimeinen kuulen hänen sanovan olen sairas ja väsynyt ihminen ja siksi lähteä haluan sinä tiedät jo jotakin elämästä jotain tiedän minäkin kun vain uskallat lakata pelkäämästä paratiisin saat takaisin hän vielä jatkaa kyynelet silmissään sanaa jokaista painottaen hän pitää kättäni tiukasti kädessään ja sanoo silmiin katsoen: en kadu ketään niistä, joita syliini suljin heitä sentään rakastin itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin joita väistin ja pakenin sillä aina kun ihmisen lähelle päästin löysin lähelle itsekin mutta jos itseäni varjelin ja säästelin heti eksyin ja palelin hänen katseensa sammuu, hän huokaisee hänen otteensa raukeaa siinä samassa silmiä häikäisee ja huoneen ikkuna aukeaa kun jälleen katson häntä, hän muuttunut onkin linnuksi edessäin ja linnun siipeä puhtaan valkoista minä pidänkin kädessäin lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa minä paikalle yksin jään hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa huone humisee tyhjyyttään istun hiljaa vielä ja muistelen hänen viime sanojaan niitä puoliääneen toistelen kun hän on mennyt menojaan: en kadu ketään niistä, joita syliini suljin heitä sentään rakastin itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin joita väistin ja pakenin sillä aina kun ihmisen lähelle päästin löysin lähelle itsekin mutta jos itseäni varjelin ja säästelin heti eksyin ja palelin

14. Tilinteon hetki

enää ei tarvitse maksaa velkaa kenellekään enää ei tarvitse pyytää lainaa keneltäkään ei tarvitse tehdä hyviä päätöksiä yhtäkään enää ei tarvitse käydä kauppaa omallatunnollaan menkää ja viekää tavaranne kaikki pois menkää ja viekää arvokkuutenne mennessänne sulkekaa viisaat kirjanne ja hävetkää menkää jo matkoihinne kaikki totuudenpuhujat

15. Samarialainen

kauan sitten tai kauemmin kerjäläisen tapasin kuin koira apua anoi silloin nousi mieleeni yltäkylläinen kotini hyvä puoli minussa sanoi: ´vaikka jakaisit kaikkesi, päästäisit hänet pöytääsi, silti sinulle kylliksi jää´ muistan viime sanansa: ´en voi mitään korvata, mutta taivas kaiken hyvittää´ niin paikalta pakenin rakkaitten luo en kerjäläisiä sentään kotiini tuo ja onneni käsitin näin miettien: ´laupias olen vaan en samarialainen´ monta vuotta myöhemmin kuolinvuoteella makasin, kun kolme enkeliä näin uskoin: vievät taivaisiin minut sinne johdettiin, missä kaikki kääntyy nurinpäin kuin koira nyt vaellan helvetissäin, pimeästä kuljen pimeään päin ja kiemurtaa käärmeet kuiskuttaen: ´sinä et ole mikään samarialainen´

16. On aika soittaa sinfonia

säde räjäyttää pian vanhan kotiplaneetan on aika soittaa sinfonia niin kuin sovittiin rakas, älä kysy enää mikä on matkan määränpää avaruus on nyt asuntomme muu on samantekevää ehkä joskus saamme vielä kuulla tuulen huminaa ehkä jossakin on toinen yhtä kaunis kotimaa

17. Rajatila ? live

minä olen kuullut täällä on tapahtunut outoja on tavattu mykkiä miehiä kummallisilla asioilla kaukaa on tullut eläimiä joita ei pitäisi olla siellä kaukana ei enää voi kuulemma hengittää jostakin syystä tänään tuntuu pahemmalta kuin eilen ja eilen tuntui pahemmalta kuin toissapäivänä varmasta on tullut epävarmaa vieras on pysynyt vieraana pelottaa tietää ettei tiedä kuin aikansa vähyyden kaiken aikaa täällä ollaan seisottu tyhjän päällä nyt seisotaan edes jossakin nyt seisotaan rajalla ei täällä ollutkaan kallioita joille voisi rakentaa ainoat sanat jotka kuulen: auttakaa minua

18. Mustamaalaan

sanoit sä mitä vaan, niin mä sen kyllä mustamaalaan ikiomassani pimeässä komerossani käyttelen tummia värejäni mä mustamaalaan, mä mustamaalaan jos mä susta maalaan niin mä mustamaalaan jos mä levittelen kirkkaita värejä, siveltimeni alkaa niitä peitellä mä mustamaalaan, mä mustamaalaan sä oot niin innoissas, mä sut jo pian mustamaalaan sä et tiedä vielä kuinka sua huijataan et tarkkaan tiedä kuinka kunnolla kusetetaan mä mustamaalaan, mä mustamaalaan matkalla valoon ja väreihin putosin pimeyden ansoihin mä mustamaalaan, mä mustamaalaan mä mustamaalaan, mä mustamaalaan mä mustamaalaan, mä mustamaalaan mä mustamaalaan, mä mustamaalaan mä mustamaalaan, mä mustamaalaan mä mustamaalaan

19. Kova maa ? live

yli metsän, pellon kirkonkellot ne kumeana kaikaa sunnuntain mustissaan oli pappi ja suku mutta joku siitä haudalta puuttui kai vanhempi veli meni rankamettään eikä se joutanu saattelemaan isä oli toiselle antanu talon toiselle jäi vain kova maa kylmä ja kova maa mun kotimaa, isieni maa karu kansa ja kova maa mun oma maa kuunnelkaa, kun se laulaa kanttori veisaa kun arkussa vainaa vanhalla kirkolla siunaillaan pitkin mäkeä on saattoväkeä ämmien joukossa kuiskaillaan tuli rankakuormalla mustalla ruunalla ruumishuoneen risteykseen nähny ei kettään, kääntyi mettään eikä se katsonut taakseen kylmä ja kova maa mun kotimaa, isieni maa karu kansa ja kova maa mun oma maa kuunnelkaa, kun se laulaa pantiin multiin, kotia tultiin siinä se on ja se piisaa yöt on öitä ja päivät on töitä talvella kuolleita muistellaan mutta illan hämärässä kumminkin sillä veljellä polttaa rintaa se ruusupensaasta oksan taittaa pimeän tullen katoaa kylmä ja kova maa mun kotimaa, isieni maa karu kansa ja kova maa mun oma maa kuunnelkaa, kun se laulaa

20. Viimeinen päivä taivaan?

satakuusi saatanan pirua murtaa taivaan portit kaksisataa infernon demonia teurastaa enkelijoukon kuusikymmentä metallista petoa puhaltaa ydintalven kolmesataa pimeän soturia ryntää herran temppeliin silloin nousee valkea siipi halkaisee kärkijoukon vaskitorvet alkavat huutaa muurit kohoaa ennalleen piiritetyt häpeävät valossa joukko saatanan murskautuu kirkkaudessa tilinteko alkaa puolustus murskaa voimallaan viimeinen päivä taivaan?

21. Koiran elämää

22. Tie

sä puhut sanoja, mahtavia kauniita niitä ei voi syödä, ei niissä voi asua sotilaat rivissä, marssivat tahdissa aivot antaa käskyn, sydän maksaa laskun ja se itseäsi tuudittaa uneen, viileään vankilaan jossa itse olet viimeinen joukossa kuvien kauniiden ja se tie on kivinen ja se vie sut päähän sen karkeat lauseet mielesi pahoittaa mutta elämä opettaa ja kuolema lopettaa ja se itseäsi tuudittaa uneen, viileään vankilaan jossa itse olet viimeinen joukossa kuvien kauniiden

23. Surupuku ? live

en tahdo murhetta kantaa vaan en tiedä kuinka voisin kaiken kurjuuden keskellä nähdä jotenkin toisin kun kansojemme suurmiehet noissa suurissa toimissaan kompuroivat pimeässä kaaos kannoillaan positiiviset pellet hellii hyvää ajatustaan ja elävät niin kuin paholaiset siksi pukeudun mustaan kun yhteinen maailma on pelkkää mielikuvitusta minä pukeudun surupukuun ja surupuku on musta jos oikeutta enemmän vain nähdä saan voin verhoutua vaikka lumenvalkeaan mutta jos maailma jatkaa pimeän matkan taivallustaan ylläni on surupuku ja surupuku on musta eikä se juuri naurata ei se nosta mielialaa kun itkusta kaikki alkaa itkuun kaikki aina palaa kun kokonaiset kansat käyvät pelaamaan pedon lukuun siksi pukeudun mustaan musta on surupuku jos oikeutta enemmän vain nähdä saan voin verhoutua vaikka lumenvalkeaan mutta jos maailma jatkaa pimeän matkan taivallustaan ylläni on surupuku ja surupuku on musta

24. Leijonan periaatteet ? 2004

pyri tekemään työsi menestyksellisesti olet oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen auta lähimmäistäsi heidän koettelemuksissaan surevat tarvitsevat myötätuntoasi täytä yhteiskunnalliset velvollisuutesi sanoin ja teoin osoita oikeudenmukaisuutesi ja rehtiytesi maatasi ja yhteiskuntaasi kohtaan auta lähimmäistäsi heidän koettelemuksissaan

25. Tulkaa kotiin

kaikki te kiertävät tunteet ja tuskat, tulkaa kotiin, myöskin sa saartava kauneuden kaipuu! ettekö nää, miten valkeus vaipuu, varjot pitenee, elämä lyhenee, kuoleman jalka vain kulkea jaksaa? kaikk´ elon etsijät, eksynehetkin, tulkaa kotiin! kohta jo korpien komerot tummuu, aurinko sammuu, pimeys peittää maan, portit suljetaan, eivätkä aukene enää koskaan. kaikki te ystävät harvat ja hyvät, tulkaa kotiin kuin valot luojaansa suuret ja pienet! kotiinsa kulkevat ihmiset karjat; ilot, muistot etenee, toivot vähenee, kohta ei erota toistaan toinen.

26. Lintu ? live

tuskin tunnen häntä ja kuitenkin tulin häntä tapaamaan hän on niin kovin kaunis vieläkin kun kääntyy minua katsomaan tämä yö on minulle viimeinen kuulen hänen sanovan olen sairas ja väsynyt ihminen ja siksi lähteä haluan sinä tiedät jo jotakin elämästä jotain tiedän minäkin kun vain uskallat lakata pelkäämästä paratiisin saat takaisin hän vielä jatkaa kyynelet silmissään sanaa jokaista painottaen hän pitää kättäni tiukasti kädessään ja sanoo silmiin katsoen: en kadu ketään niistä, joita syliini suljin heitä sentään rakastin itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin joita väistin ja pakenin sillä aina kun ihmisen lähelle päästin löysin lähelle itsekin mutta jos itseäni varjelin ja säästelin heti eksyin ja palelin hänen katseensa sammuu, hän huokaisee hänen otteensa raukeaa siinä samassa silmiä häikäisee ja huoneen ikkuna aukeaa kun jälleen katson häntä, hän muuttunut onkin linnuksi edessäin ja linnun siipeä puhtaan valkoista minä pidänkin kädessäin lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa minä paikalle yksin jään hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa huone humisee tyhjyyttään istun hiljaa vielä ja muistelen hänen viime sanojaan niitä puoliääneen toistelen kun hän on mennyt menojaan: en kadu ketään niistä, joita syliini suljin heitä sentään rakastin itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin joita väistin ja pakenin sillä aina kun ihmisen lähelle päästin löysin lähelle itsekin mutta jos itseäni varjelin ja säästelin heti eksyin ja palelin

27. Lopun aika ? demo

28. Alavilla mailla ? live

menneiden heikkoudet höyryävät kuopissa alavilla mailla vuottaa hallanvaaramies täällä pahat teot tiivistyvät kumpareiksi vasemmalla voitte nähdä pettymysten laakion taivaanrannassa pitää pahinta ääntä huonon olon varisparvi lentää väärinpäin allamme avautuu suomainen muodostelma kasvaimia joita ei löydetty ajoissa joka yö joku siirtää kaikkia kelloja eteenpäin aurinko laskee aina ylösnousun aikaan täältä ei lähdetä muualle ei vie tietä ainutkaan muuttolintu ei käy kääntymässä kukaan tänne tulijoista ei kulje tärisemättä hyvien isien käsistä ei edes uneksita

Top of page

Timo Rautiainen And Trio Niskalaukaus

Status: Disbanded

View artist discography »

Timo Rautiainen And Trio Niskalaukaus Lyrics

Albums

• Lopunajan Merkit (1999)
• Itku Pitkästä Ilosta (2000)
• In Frostigen Tälern (2001)
• Rajaportti (2002)
• Kylmä Tila (2004)

Single / EP / MCD

• Hävetkää! MCD (1997)
• Rajaton Rakkaus (SINGLE) (2000)
• Kuilun Partaalla EP (2001)
• Surupuku SINGLE (2002)
• Hyvä Ihminen SINGLE (2004)

Compilation

• Tilinteon Hetki (2004)